Medialiitto muuttaisi Yleisradio-lakia

Eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen joulukuussa 2020 antamaa esitystä Yleisradio-lain muuttamiseksi. Euroopan komissio on edellyttänyt, että Suomi muuttaa lain vastaamaan EU:n valtiontukisääntelyn vaatimuksia.

 

Eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen joulukuussa 2020 antamaa esitystä Yleisradio-lain muuttamiseksi. Euroopan komissio on edellyttänyt, että Suomi muuttaa lain vastaamaan EU:n valtiontukisääntelyn vaatimuksia.

Komissio arvioi asiaa Medialiiton tekemän valtiontukikantelun johdosta. Euroopan unionin valtiontukisääntely on voimassa olevaa Suomen valtiota sitovaa oikeutta. Sen mukaan tekstimuotoinen verkkojulkaisu on yleisradioyhtiöille sallittua vain, kun se liittyy yhtiön tv- tai radio-ohjelmiin.

Sanoma-konserni kertoi niin ikään toukokuun lopulla kannelleensa Ylestä EU:n kilpailuviranomaisille.

Miksi Suomen on muutettava Yleisradio-lakia? Mikä on jatkossa sallittua ja mikä ei? Miten kansalaiset hyötyvät lain ja Ylen toiminnan muuttumisesta? Muun muassa näihin kysymyksiin Medialiitto vastaa tuottamassaan Kymmenen kysymystä ja vastausta Yle-lain muuttamisesta -julkaisussa, jonka liitto jakoi uutiskirjeensä yhteydessä 2.6.2021.

Kymmenen kysymystä ja vastausta Yle-lain muutoksesta

 

1. Miksi Medialiitto kanteli Ylen toiminnasta Euroopan komissiolle?

Medialiitto halusi kantelulla selvittää, onko Ylen verkkosanomalehden eli laajamittaisen tekstimuotoisen journalistisen verkkosisällön julkaisutoiminta EU:n valtiontukisääntelyn mukaista. Komissiolla on yksinomainen toimivalta EU:n valtiontukisääntelyn soveltamiseen ja se on näin ollen ainoa taho, joka voi tämän arvioinnin tehdä. Ennen kantelun tekemistä Medialiitto oli useiden vuosien ajan nostanut asiaa esille kansallisella tasolla. Tällä ei kuitenkaan ollut mitään todellista vaikutusta Ylen toimintaan tai sääntelyyn.

Komissio on nyt tutkinut asiaa huolellisesti ja todennut Suomen valtiolle, ettei Yle-laki vastaa EU:n valtiontukisääntelyn vaatimuksia. Komission esittämä arvio osoittaa, että Medialiiton kantelu oli oikeudellisesti perusteltu ja että Yle-lain muuttaminen on välttämätöntä.

 

2. Mikä nykyisessä Yle-laissa ja Ylen toiminnassa on pielessä?

Nykyinen Yle-laki on mahdollistanut Ylelle eurooppalaisittain arvioituna poikkeuksellisen laajan tekstimuotoisten journalististen sisältöjen julkaisutoiminnan verkossa. Ylen verkossa julkaisemilla tekstimuotoisilla sisällöillä ei useimmiten ole liityntää Ylen televisio- ja radio-ohjelmistoihin. Tällaisen julkaisutoiminnan rahoittaminen julkisista varoista ei lähtökohtaisesti ole EU:n valtiontukisääntelyn mukaan sallittua. Yle-lakia onkin välttämätöntä muuttaa siten, että laissa rajoitetaan Ylen mahdollisuutta julkaista tekstimuotoista sisältöä, joka ei liity sen televisio- ja radio-ohjelmiin. Näin turvataan länsimaiseen moniääniseen mediatarjontaan olennaisesti kuuluvan lehdistön toimintaedellytyksiä.

Ylen toiminnan laajeneminen verkossa tapahtuvaan tekstimuotoiseen julkaisutoimintaan on osittain seurausta siitä, ettei Ylen toiminnan markkinavaikutuksia valvo yhtiöstä riippumaton ulkopuolinen taho. Ylen hallintoneuvosto on osa yhtiön johtoa eikä sen suorittama julkisen palvelun tehtävän toteutumisen valvonta yksin ole riittävää. Medialiitto katsookin, että julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan kilpailun tasapuolisuutta valvova Kilpailu- ja kuluttajavirasto tulisi ottaa osaksi Ylen valvontaratkaisua ainakin siltä osin, kun kyse on Ylen verkossa julkaisemasta tekstimuotoisesta sisällöstä.

 

3. Miksi Yle-lain muutosta on valmisteltu salassa?

Medialiitto on tiedottanut kantelun tekemisestä avoimesti jo vuonna 2017. Kantelun keskeiset dokumentit ovat kaikkien saatavilla Medialiiton verkkosivuilla.

Medialiitolla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, missä laajuudessa liikenne- ja viestintäministeriö avaa Euroopan komission kanssa käymäänsä keskustelua asiassa. Kyse on ministeriön ja komission välisestä asiasta, jota on arvioitava viranomaisten asiakirjojen julkisuutta koskevan sääntelyn näkökulmasta.

 

4. Onko ehdotettu muutos Yle-lakiin riittävä?

Yle-lain tulisi olla mahdollisimman selkeä, jotta kaikki osapuolet tietävät mitä Yle saa verkossa tehdä ja mitä ei. Eduskuntakäsittelyssä nyt oleva lakimuutos edellyttää tältä osin vielä tarkentamista. Muutetusta laista tulisi käydä yksiselitteisesti ilmi, että Ylen verkossa julkaisemien tekstimuotoisten sisältöjen on oltava suppeita ja rajoituttava referoimaan Ylen televisio- ja radio-ohjelmien sisältöä. Muutoin on riski, että Yle jatkaa sellaista tekstisisältöjen julkaisemista, joka ei ole EU:n valtiontukisääntelyn mukaan sallittua.

Laissa myös sallittaisiin Ylelle tiettyjen tekstimuotoisten sisältöjen julkaisutoiminta poikkeuksellisesti ilman, että niillä on liityntää Ylen liikkuvaa kuvaa tai ääntä sisältäviin julkaisuihin. Näiden poikkeusten EU-oikeudellinen sallittavuus edellyttää, että niiden kattamista tekstimuotoisista sisällöistä ei ole riittävää markkinaehtoista tarjontaa. Tämä edellytys ei täyty useimpien ehdotettujen poikkeusten kohdalla (STT:n sisällöt, nopeat uutistilanteet sekä oppiminen ja kulttuuri). Ne tulisi näin ollen poistaa esityksestä uusien valtiontukiongelmien ehkäisemiseksi.

Yle-lakiin ehdotettu muutos jättää myös huomioimatta Ylen valvontamalliin liittyvät ongelmat. Medialiitto esittääkin, että uudistuksessa lakiin vähintään lisättäisiin Ylen hallintoneuvostolle velvoite pyytää vuosittain Kilpailu- ja kuluttajavirastolta lausunto Ylen tekstimuotoisesta julkaisutoiminnasta. Näin varmistettaisiin, että Ylestä riippumaton viranomainen arvioisi säännöllisesti Ylen tekstimuotoisen julkaisutoiminnan ja sen vaikutukset kilpailuun.

 

5. Miten ehdotettu Yle-lain muutos vaikuttaa suomalaisten sanomalehtien toimintaedellytyksiin?

Yksityisten sanomalehtien olemassaolo perustuu tilaajien sisällöstä maksamiin tilausmaksuihin sekä mainostilan myyntiin. Painettujen sanomalehtien levikkien nopea lasku sekä mainostulojen valuminen globaaleille teknologiajäteille on johtanut sanomalehtien liiketoimintaympäristön nopeaan heikkenemiseen. Samanaikaisesti verorahoitteinen Yle on panostanut lakisääteisesti kasvavan budjettinsa turvin voimakkaasti tekstimuotoiseen journalismiin verkossa.

Yle ja sanomalehdet kilpailevat verkossa lukijoista, jotka kokevat Ylen ja sanomalehtien tarjoamat uutissisällöt hyvin toisiaan korvaaviksi. Onkin selvää, että osa lukijoista ei ole halukkaita maksamaan sanomalehtien sisällöstä siksi, että he saavat haluamansa sisällöt Ylen tarjoamina. Kun Ylen verkossa tarjoama tekstimuotoinen sisältö vähenee, osa lukijoista siirtyy käyttämään sanomalehtien tarjoamia sisältöpalveluita.

Yle-laki ja Ylen toiminnan sääntely ovat vain yksi lehdistön toimintaedellytyksiin vaikuttava tekijä. Muita ovat esimerkiksi Googlen ja Facebookin kaltaisten portinvartija-alustojen sääntely ja verotus, tekijänoikeuslainsäädäntö, mediatuotteiden arvonlisäverotus, postilaki ja Postin toiminta sekä mahdolliset mediatuet. Näihin kaikkiin Medialiitto vaikuttaa aktiivisesti. Riippumattoman lehdistön elinvoimaisuus vaatii monia toimia sekä Suomessa että EU:ssa. Muiden tekijöiden olemassaololla ei voida kuitenkaan perustella sitä, että jokin yksittäinen merkittävä tekijä, kuten Ylen toiminnan oikeudellisuus, jätettäisiin huomiotta.

 

6. Miten Yle-lain muutos vaikuttaa kansalaisten oikeuteen saada luotettavia uutisia ja muuta tietoa?

Yle-lain muutos ei rajoita Ylen mahdollisuutta tarjota uutisia ja muuta sisältöä audiovisuaalisessa muodossa televisiossa, radiossa, verkossa tai mobiilissa. Yle saa myös jatkossa julkaista verkossa ja mobiilipalvelussa televisio- ja radio-ohjelmiinsa liittyviä tekstimuotoisia sisältöjä. Lakimuutoksen jälkeen Yle ei kuitenkaan saisi julkaista verkossa sellaisia laajoja tekstimuotoisia sisältöjä, jotka eivät liity sen televisio- tai radio-ohjelmiin. Ylen julkaisutoiminnan pääpainon tulisi olla audiovisuaalisessa julkaisutoiminnassa.

Medialiitto korostaa, että Ylellä on tärkeä rooli suomalaisessa mediamaisemassa nyt sekä tulevaisuudessa. Yle-lain muutos ei kyseenalaista tätä roolia. Jos EU-sääntelyn edellyttämästä rajanvedosta julkisesti rahoitetun yleisradiotoiminnan ja yksityisen lehdistön välillä ei huolehdita, uhkana on median monimuotoisuuden väheneminen. Se ei ole kansalaisten sananvapauden eikä demokraattisen yhteiskunnan toiminnan etu.

Kansalaisten oikeus vastaanottaa luotettavaa tietoa ja uutisia eri lähteistä on osa perustuslailla turvattua sananvapautta. Tämän oikeuden toteutuminen ei voi perustua yksin julkisen palvelun yleisradioyhtiön toimintaan, vaan sen toteutuminen edellyttää välttämättä myös elinvoimaista ja riippumatonta yksityistä mediasektoria. Parantamalla riippumattoman median toimintaedellytyksiä Yle-lain muutos palvelee osaltaan kansalaisten tiedonsaantioikeuden toteutumista.

 

7. Miten jatkossa taataan luotettavan tiedon saanti pienituloisille kansalaisille?

Pienituloisilla kansalaisilla on jatkossakin vastikkeetta käytössään runsaasti luotettavaa uutissisältöä niin verkon kuin television ja radion välityksellä, osin myös painettuna. Yle-lain muutoksen jälkeenkin Yle voi julkaista kattavasti audiovisuaalisia journalistisia sisältöjä televisiossa, radiossa ja verkossa. Lisäksi se voi julkaista näihin sisältöihinsä liittyviä tekstimuotoisia sisältöjä. Verkossa on lisäksi ennestään saatavilla runsaasti sanomalehtien ja muiden suomalaisten yksityisten mediayritysten tarjoamaa journalistista sisältöä vastikkeetta.

Näiden vastikkeettomien sisältöjen ohella pienituloisilla kansalaisilla on myös mahdollisuus hankkia sanomalehtien maksullisia journalistisia sisältöjä, joista on Suomessa runsaasti tarjontaa. Painettujen sanomalehtien tilaukset ovat aina olleet maksullisia, eikä valtio ole katsonut aiheelliseksi ryhtyä erikseen tarjoamaan kansalaisille maksutonta sanomalehteä. Sanomalehtien julkaisutoiminnan painopisteen siirtyminen verkkoon ei ole peruste kyseenalaistaa tätä vakiintunutta asiantilaa. Valtio voi kuitenkin parantaa kansalaisten mahdollisuuksia hankkia mediasisältöjä esimerkiksi alentamalla tilauksista perittävää arvonlisäveroa.

 

8. Miksi nimenomaan tekstijournalismia halutaan rajoittaa ja erottaa se Ylen muusta toiminnasta?

Tarve rajoitukselle seuraa suoraan EU:n valtiontukisääntelystä. Ylen audiovisuaalisten sisältöjen julkaisutoiminta on yleisradiotoimintaa, johon sovelletaan EU:n valtiontukisääntelyssä erillistä poikkeusta. Ylen audiovisuaalisiin sisältöihin liittymätön tekstijournalismi ei sen sijaan kuulu tämän poikkeuksen piiriin. Siksi sen julkista rahoitusta arvioidaan tavanomaisen EU:n valtiontukisääntelyn nojalla. Jotta Suomi noudattaisi EU:n valtiontukisääntelyä, Yle-laissa on rajoitettava Ylen mahdollisuutta tarjota julkisella rahoituksella tekstisisältöä, jolla ei ole liityntää Ylen televisio- ja radio-ohjelmistoihin.

 

9. Miten yleisradioyhtiöiden julkisen palvelun tehtävää on rajattu muissa EU-maissa?

Kuten Yle-lain muuttamista koskevasta hallituksen esityksestäkin ilmenee, useissa muissa EU-maissa yleisradioyhtiöiden julkisen palvelun tehtävää on rajattu audiovisuaaliseen sisältöön keskittyväksi. Esimerkiksi Ruotsissa SVT:n tulee toimilupaehtojensa mukaan keskittyä ydintoimintaansa eli audiovisuaaliseen sisältöön. Toimiluvan ehtojen esitöissä on todettu, että esimerkiksi pitkiä tekstimuotoisia artikkeleita ilman kytkentää televisio- ja radiouutisiin tulisi käyttää vain pidättyvästi. Saksassa yleisradioyhtiöille sallitut tekstimuotoiset sisällöt on puolestaan määritelty yksityiskohtaisesti osavaltioiden välisessä sopimuksessa ja yleisradioyhtiöitä on nimenomaisesti kielletty julkaisemasta ”lehdistönkaltaisia” tekstimuotoisia sisältöjä.

Tarkoituksena on huolehtia tasapainosta valtion omistaman yleisradioyhtiön ja lehdistön välillä, jotta molemmat säilyvät elinvoimaisina ja toimivalle demokratialle tärkeä luotettava mediatarjonta pysyy moniäänisenä.

 

10. Mitä Medialiiton kantelulle tapahtuu Yle-lain muutoksen jälkeen?

Yle-lain muuttaminen ei yksin riitä ratkaisemaan Ylen toimintaan liittyviä valtiontukioikeudellisia ongelmia, vaan Ylen on myös noudatettava kansallista lakia ja EU:n valtiontukisääntelyä käytännön toiminnassaan. Medialiitto tulee seuraamaan aktiivisesti Ylen toimintaa lakimuutoksen voimaantulon jälkeen sen varmistamiseksi, että näin myös tapahtuu. Päätöksiä kanteluprosessin jatkosta voidaan tehdä vasta sen jälkeen, kun lakimuutoksen vaikutuksia Ylen toimintaan on voitu arvioida huolellisesti.